Paremmin Yhdessä ry:n (PYR) 15-vuotisjuhlaseminaari pidettiin 5.6.2024, johon oli yhdistetty myös kevätjuhla toiminnassamme mukana oleville ja vapaaehtoisille. Puheenvuoroja kuunnellessa meille nousi suurta kiitollisuutta ja paljon ajatuksia. Kiitollisuutta herätti, kun pysähtyi katsomaan taaksepäin 15 vuoden matkaa, ja tunnisti mutkaisen matkan varrelta pieniä ja isoja onnistumisia ja edistysaskeleita. Vaikka Emmanuel oli kiintiöpakolaisena monella tavalla samassa tilanteessa autettavien kanssa, kannattelevana voimavarana oli pienet onnistumiset yhdessä ja Paremmin Yhdessä-yhteisö, johon hän koki kuuluvansa. Yhdessä lähdimme luomaan ja samalla oppimaan uutta. Kaikilla oli tahtotila oppia ja luoda onnistumisia yhdessä ja jokainen askel eteenpäin oli merkityksellinen. Pienetkin saavutukset vahvistivat uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Juhlaseminaariosallistujien määrä ja mukana olevat yhteistyökumppanit ilahduttivat ja herättivät ajatuksia ja kiitollisuutta siitä, miten pienestä liekistä voi syttyä laajaa porukkaa yhdistävä tekijä ja miten ihanaa on yhteisten asioiden edistäminen. Haluamme kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, jotka toivat juhlaan iloa ja yhteisöllisyyttä!

PYR julkaisi historiikkikirjan ”Toivon jäljillä ”. Miten sanan “toivo” voi kiteyttää? Mistä se kumpuaa?  Se on se usko, että huomenna on parempaa, kuin tänään. Toisaalta ajattelemme, että toivo kukoistaa, kun ympärillämme on hyväksyvä ilmapiiri, joka luo pohjaa ja uskoa tulevaisuuteen. Yksi seminaarissa kuulemamme puheenvuoro sai meidät myös miettimään, ovatko usko ja toivo keskenään vaihdettavissa. Vai onko usko juuri se perusta, jolla toivo seisoo?

Toivo kukoistaa nykyhetkessä, ei vain tulevaisuuden unelmissa. Se saa meidät elämään aikomuksella, muokkaamalla huomistamme tämän päivän teoilla. Ilman hyväksyntää on vaikea löytää toisista ihmisistä hyvää. Jos näemme aina toiset ihmiset ongelmana, emme opi hyväksymistä. Jos näkisimmekin ihmiset positiivisessa valossa ja mahdollisuudet siinä ympärillä, yhteiskuntamme voisi kasvaa ja kehittyä. Hyväksyntä on todellisen yhteiskunnan muutoksen ytimessä. Se on sen tunnustamista, että haasteet eivät ole esteitä, vaan kasvun katalysaattoreita, jotka ruokkivat toivon siemeniä sisällämme.

Hyväksyntä ja toivo ovat kaksi vahvaa tunnetta, jotka voivat tukea toisiaan ja auttaa meitä selviytymään vaikeuksista ja löytämään merkityksen elämälle. Kun puhumme hyväksynnästä, tarkoitamme sitä, että hyväksymme tilanteet, tunteet ja itsemme sellaisina kuin ne ovat, ilman tuomitsemista tai vastustusta. Toivo taas on uskoa parempaan tulevaisuuteen ja kykyä nähdä valoa tunnelin päässä, vaikka tilanne olisi vaikea. Mutta miten nämä kaksi tunnetta liittyvät toisiinsa ja kuinka hyväksyntä voi tukea toivoa?

Kun hyväksymme tilanteemme sellaisena kuin se on, lopetamme taistelemisen todellisuutta vastaan. Tämä vapauttaa valtavasti energiaa, joka on aiemmin mennyt tilanteen vastustamiseen tai pelkäämiseen. Tämän energian voi suunnata toivon rakentamiseen ja konkreettisten askelien ottamiseen kohti parempaa tulevaisuutta. Hyväksyntä ei tarkoita luovuttamista, vaan realistista suhtautumista nykyhetkeen, mikä luo perustan toivolle ja toiminnalle. Kun mieli on rauhallinen, on helpompi nähdä mahdollisuuksia ja uskoa parempaan huomiseen. Kun opimme hyväksymään itsemme ja omat tunteemme, pystymme myös hyväksymään toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Tämä luo syvempiä ja merkityksellisempiä ihmissuhteita, jotka ovat tärkeä toivon lähde. Yhteys muihin ihmisiin tuo lohtua, tukea ja perspektiiviä, mikä auttaa meitä säilyttämään toivon vaikeinakin aikoina.

Toivo ei ole vain yksilön kokemus, vaan se voi olla myös yhteisöllinen voima. Yhteisöt, jotka pitävät yllä toivoa, voivat selviytyä suuristakin kriiseistä yhdessä. Olipa kyseessä perhe, ystäväpiiri tai laajempi yhteisö, yhteinen toivo voi olla valtava voimavara. Toivo on se liekki, joka palaa sisällämme, riippumatta siitä, kuinka kova myrsky ulkopuolella riehuu. Se on elämämme valo pimeimpinä hetkinä ja kompassi, joka ohjaa meidät kohti parempaa. Olipa elämäntilanteesi millainen tahansa, toivo elää jokaisessa meistä. Sen vaaliminen voi tuoda lohtua ja voimaa myös sinulle ja läheisillesi. Muista, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus.

Hyväksyntä ja toivo ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Hyväksyntä luo pohjan, josta toivo voi kasvaa ja kukoistaa. Kun opimme hyväksymään itsemme, toisemme, tunteemme ja tilanteemme, vapautamme energiaa, vähennämme stressiä, näemme asiat selkeämmin, parannamme itsetuntemusta ja luomme syvempiä yhteyksiä toisiin ihmisiin. Näin voimme rakentaa vahvemman toivon ja löytää merkityksen ja tarkoituksen elämällemme, vaikka se välillä tuntuisi haastavalta.

Kohtaamme toivottomuuden kriisin, erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa. Mutta tässä on totuus: toivo ei ole pelkkää toiveajattelua vain, se on vakaa usko siihen, että kirkkaampi tulevaisuus on edessä ja meillä yksilöinä ja yhteisöinä on valta luoda se. Toivoa ei tarvitse etsiä suurista eleistä, vaan se löytyy pienistä arjen hetkistä – ystävällisestä sanasta, lämpimästä katseesta, hymystä, halauksesta tai hiljaisesta tuesta vaikeina hetkinä, jotka kannustavat eteenpäin. Olemme todella kiitollisia kaikille vapaaehtoisille, työntekijöille ja mukana olleille, jotka ovat olleet tukemassa tavalla tai toisella. Sillä on ollut suuri merkitys ihmisten elämään.

Haluamme kiittää Keski-Suomen ELY-keskuksen elinkeino, työvoima ja osaaminen-vastuualueen johtajaa Pirkko Melvilleä hyvästä puheenvuorosta. Kun hän totesi, että yrityksissä, joissa on palkattu maahan muuttaneita, heidän liikevaihtonsa oli noussut parempaan, jälleen nousi toivoa siitä, että maahan muuttaneita ihmisiä ei nähdä vain ongelmana vaan mahdollisuutena yhteiskunnalle. Monimuotoistunut ja globaali maailma tarvitsee menestyäkseen vapaata liikkuvuutta ja ihmisten tausta ei saa olla rajoittava tekijä. Ihminen voi tuottaa ja tukea kansantaloutta siinä yhteiskunnassa, johon hän muuttaa asumaan. Tämä työelämän monimuotoisuus ei ole vain ominaisuus vaan se on voimakas inspiraation, innovaation, sinnikkyyden ja sopeutumisen lähde sekä oivallusten aarreaitta, jos se osataan valjastaa käyttöön. On tehtävä muutoksia, jotta näkisimme ihmiset resursseina ja potentiaaleina.

Haluamme kiittää myös Paremmin Yhdessä ry:n hallituksen jäsentämme, Jyväskylän yliopiston Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunnan professoria Sari Pöyhöstä ajatuksia herättävästä puheenvuorosta. Puheenvuorossa nousseet olemassa olevat kotoutumiseen liittyvät haasteet antavat meille kipinää työskennellä vielä paremman yhteisen tulevaisuuden eteen. Haluamme jättää teille kaikille mietittäväksi Sarin nostamat kysymykset:

Mikä muuttuisi, jos

• kotouttamisen tavoitteena olisi kuuluminen ja sosiaalisten verkostojen vankentaminen?
• pyrittäisiin asettumaan toisen ihmisen asemaan?
• kuunneltaisiin enemmän?
• tehtäisiin asioita (paremmin!) yhdessä?
• Millainen on sinun Suomesi vuonna 2050?

Sydämellinen kiitos kaikille Paremmin Yhdessä ry:n 15-vuoden taipaleella mukana olleille! Jatketaan paremmin yhdessä matkaa!

”Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, menkää yhdessä.”

Afrikkalainen sananlasku

Emmanuel Sibomana;                                                    Annika Guttormsen    
Paremmin Yhdessä ry:n toiminnanjohtaja                Osallisuuden ja vapaaehtoistoiminnan                                                                                                              asiantuntija