Nuorten hyvinvointi on puhuttanut Suomessa hyvin pitkään. Nuoret kokevat paljon paineita elämässään. Milloin kysymys on valintojen suuruudesta verrattuna vastuun suuruuteen, milloin on kysymys yksinäisyydestä, erilaisuuden hyväksymisestä kuin myös itsensä hyväksymisestä. Maailma muuttuu ja sukupolvet vaihtuvat, ja yhä enemmän ja enemmän koetaan huonoa oloa, epäonnistumista ja tehdään valintoja, joiden seurauksia ei aina mietitä etukäteen tai joihin ei nähdä muita vaihtoehtoja.

Erilaisia keinoja on kokeiltu, joilla nuorille saisi turvattua innostavia, tukevia ja elämänmyönteisiä onnistumisen kokemuksia. Yksi keinoista on Mahis. Mahis on tuki, jonka tarkoitus on tarjota 13-17-vuotiaille elämänvaikeuksista kärsiville nuorille mahdollisuutta löytää mielekästä ja itseään tukevaa ja suojelevaa toimintaa, jolla saa elämästä paremmin kiinni. Mahis kouluttaa ohjaajia, joiden tehtäväksi muodostuu ohjata nuoret ideoimaan ja suunnittelemaan jotain mielekästä toimintaa. Koulutuksen jälkeen ohjaajat hakevat Nuorten Akatemialta rahallisen tuen, jolla rahoitetaan kyseinen toiminta.

Mahiksen tukea pääsivät myös hyödyntämään Jyväskylässä toimivan Paremmin Yhdessä ry:n nuoret. Yksi nuorista Patrick, 21-vuotias, liittyi Mahis-ohjaajiin, ja sai koottua nuorista koostuvan porukan, jotka yhdessä ideoivat haluamaansa toimintaa ja hakivat Mahis-tukea. Pääsin haastattelemaan Patrickia ja kahta ryhmässä toiminutta nuorta tyttöä, jotka kertoivat ajatuksiaan Mahis-projektista.

Patrick on alun perin Kongosta kotoisin, nyt jo yhdeksän vuotta Suomessa asunut nuori mies. Hän on asunut Jyväskylässä siitä lähtien, kun tuli Suomeen. Sopeutuminen Suomeen sujui hyvin, sillä hän pitää itseään sosiaalisena henkilönä, niin kavereiden saanti oli helppoa. Eräistä vaikeuksista hän mainitsi suomen kielen, ja koska hän oli ainoa aloitusryhmässään, joka puhui äidinkielenään swahilia, niin tulkkia ei ollut saatavilla. Hän mainitsi muutaman Nigeriasta tulleen henkilön, jotka puhuivat englantia, niin heille saatiin tulkki, ja koska hänen oma englannin taitonsa ei ollut hyvä, niin keskustelu oli vaikeaa.

Patrickilta tiedustelin hänen tutustumistaan Paremmin Yhdessä ry:hyn, ja hän tutustui siihen Emmanuel Sibomanan ja Tiinu Ristisen kanssa tehdyn toiminnan kautta, ja hän sai kuulla enemmän PYR:stä. Mahiksesta hän kuuli noin kuukausi ennen kuin aloitti koulutuksen, ja koulutukseen hakeminen lähti siitä, että hänelle oli ehdotettu, jos innostusta vain löytyi, niin tällaisen Mahis-tuen hakeminen mahdollisti toiminnan toteuttamista ilman, että itse joutui käyttämään siihen rahaa. Kysyin häneltä, että miten hän itse kuvailisi, mikä on Mahis?

”Mun mielestä se on enemmän, että nuorilta otetaan ideoita, se olis mun mielestä se.”

Patrick toimi tanssiohjaajana porukalle, joka koostui 13-17-vuotiaista. Aluksi oli myös 10-vuotiaita mukana, mutta loppua kohden oli enemmän teini-ikäisiä nuoria. Tanssina toimi Afro-tanssi, jota hän opetti nuorille kaksi vuotta. Hänen kertomansa mukaan nuorten ohjaaminen oli helppoa. Hän sai hyvän porukan ohjattavakseen, jotka kaikki olivat aivan erilaisia keskenään. Hän kertoi oppineensa heiltä paljon ja he oppivat paljon, ja kommunikointi sujui hyvin.

Tanssiryhmäntausta ulottuu hieman kauemmaksi, aikaan jo ennen Mahista. Paremmin Yhdessä ry tuki Patrickin tanssiryhmää, yrittäen etsiä tilat tanssimiselle, ja yrittäen saada nuorille bussiliput, joilla mahdollistettiin pääsy tanssiryhmään. Kaikilla perheillä ei ollut varaa kustantaa bussilippua, mikä toimi esteenä nuoren osallistumiselle ryhmään, ja aiheutti vaaran, ettei ryhmä toteudukaan, ja nuoret jäisivät tyhjän päälle. Paremmin Yhdessä ry näki tanssiryhmän ehkäisevän syrjäytymistä, jolloin asian tärkeys ja halu toteuttaa toimintaa, tekivät Mahis-tuen hakemisesta ajankohtaisen.

Patrickin tulevaisuuden kuva näyttää hyvin valoisalta kysyessäni, että miten Mahis on vaikuttanut hänen elämäänsä.

”Siis auttanut ihan hullusti, se on johdattanut mut siihen, että olen hakenut sairaanhoitajaksi, kun mä ite olen älynnyt sitä, että mä osaan toimia todella hyvin nuorten kanssa, että tästä voisi olla apua ammattiin. Sitten se on auttanut sopeutumaan lisää nuorten kanssa.”

Lopuksi kysyin, että suosittelisiko hän tätä Mahista muille nuorille?   ”Kyllä ihmeessä, onneksi meillä on ollut eri maalaisia ollut aina. Suomalaisiakin on ollut mukana. Että se on oikeasti vitsin hyvä, että tänne on tullut ihmisiä.”

Patrickin jälkeen haastattelin kahta Patrickin vetämässä tanssiryhmässä ollutta nuorta tyttöä, iältään 14 ja 17-vuotiaita. Kyselin heidän kuulumisiaan aluksi ja onko ollut hyvä kesä, niin hyvin suoraan apteekin hyllyltä tuli tyttöjen suusta ”Ei!”. Kesä on ollut vähän ikävän kolea ja sateen puoleinen, eikä se ollut tyttöjen mieleen.

Tytöt olivat olleet mukana tanssiryhmässä siitä lähtien, kun se alkoi, eli kaksi vuotta. He kuulivat siitä Patrickilta ja kertoivat pitäneensä tanssista. He kertoivat myös olleensa mukana muussakin toiminnassa, jota on järjestetty. Heille Mahis vaikutti elämään kivasti, että sai olla mukana ja tanssia kavereiden kanssa.

Kysyin, että suosittelisivatko he tätä Mahista muillekin nuorille, ja pyysin heitä antamaan vapaan sanan ja suositukset muille, niin he molemmat hieman ujostellen sanoivat, että muillekin kyllä suosittelevat mukaan tulemista, ja että kivaa on ollut, kun on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tyttöjen haastattelu jäi hieman lyhyemmäksi, kuin Patrickin, mutta molemmissa huokui se perusydin, mikä Mahiksessa on kysymys: mielekkäiden elämyksien ja tekemisten tarjoamista nuorille.

Nuoret tarvitsevat kokemuksia ja ennen kaikkea, he tarvitsevat mahdollisuuden. Mahdollisuuden toteuttaa itseään, toteuttaa omia halujaan, ja löytää asioita, joista he pitävät. Uskon, että Mahis yhdessä eri järjestöjen kuten Paremmin Yhdessä ry:n kanssa, voivat antaa nuorille sen mitä he tarvitsevat, jotta heidän tulevaisuus näyttää valoisalta.