Kevään 2023 eduskuntavaalien alla eri puolueiden edustajat ovat käyneet keskustelua suurista mielipiteitä jakavista teemoista. Suurennuslasin alla on muiden muassa ollut maahanmuuttopolitiikka. Poliitikkojen kärjistetyt sanomiset vaalien alla ovat herättäneet huolta ja kysymyksiä, sillä on mahdotonta niputtaa suurta joukkoa ihmisiä yhdeksi samanlaiseksi ryhmäksi.

On teoriassa ymmärrettävää, että ennen suurta äänestystä omaa sanomaa on tahdottu tuoda näyttävästi – ehkä provosoidenkin – esille. Näyttävyyttä oleellisempaa olisi kuitenkin aidosti pyrkiä löytämään ratkaisuja, joilla rakentaa yhteiskunnasta kaikille parempi asua. Tulee muistaa, että käyttämämme sanat luovat todellisuutta: jos maalaamme kokonaisen ihmisryhmän vääränlaiseksi, käytämme valtaa, joka ei meille kuulu. Siedämmekö ja hyväksymmekö yhteiskuntana julkisesti eriarvoistavan puheen? Tunnistammeko, että julkisessa keskustelussa ylläpidettävä eriarvoisuus vaikuttaa myös kokemusmaailmaamme ja rakenteisiimme?

Jokainen on joskus kokenut eriarvoisuutta, tunne ei siis ole vieras meistä kellekään. Ennen pitkää rakenteellisesta eriarvoisuudesta ei hyödy kukaan. 

Maahanmuuttajat tekevät usein yhteiskunnassamme niin fyysisesti kuin henkisestikin raskaita töitä. Miten vaikkapa lähihoitaja tai laitoshuoltaja jaksaa työssään, jos hänen valtakulttuurilta saamansa viesti kielii, ettei hän ole yhtä arvokas kuin kantaväestö? Ihminen kaipaa tunnustusta ja rohkaisua. Palkka kompensoi tehtyä työtä, mutta raha ei korvaa ihmisarvoista kohtaamista ja hyvinvointia. Kokemus eriarvoisuudesta nakertaa ihmisen omanarvontunnetta, lisää pahaa oloa ja fyysisiä sairauksia, joista niin ikään koituu yhteiskunnalle kustannuksia. Lienee itsestään selvää, ettei kukaan tahdo olla huonossa asemassa yhteiskunnassa: jos siis haluamme rakentaa kaikkien yhteistä etua edistävän hyvinvointivaltion, emme voi painaa alas kokonaista ihmisryhmää. On tärkeää miettiä myös oman ulosannin seurauksia, sanomisiaan kun on vaikeaa korjata jälkikäteen.

Mikä siis on kehityksen suunta tulevaisuudessa: rakennammeko yhteistä hyvinvointivaltioita, vai kannatammeko eriarvoisuuden lisäämistä ja väestön jakautumista?