Maanantaiaamuna 14.3. istui Paremmin Yhdessä ry:n porukka viikkopalaverissa. Mitä agendalla? Esimerkiksi rasisminvastainen viikko ja kysymys siitä, millä tavalla työyhteisössämme halutaan osallistua rasisminvastaiseen keskusteluun. Hetken päästä käynnissä oli hedelmällinen ajatustenvaihto, jonka antimia haluan jakaa kanssanne.

On selvää, että rasismia valitettavasti edelleen esiintyy. Sitä on tarpeen tehdä näkyväksi ja siihen on tarpeen puuttua, jotta kaikki voisivat elää rauhassa ja toteuttaa itseään tässä yhteiskunnassa yhdenvertaisin mahdollisuuksin. Voimme jakaa erilaisia määritelmiä siitä, mikä tarkalleen ottaen on rasistista käytöstä sekä ohjeita, kuinka toimia joutuessamme rasismia kohtaamaan tai todistamaan, jotta ihmisten ymmärrys ja valmiudet toimia rohkeasti lisääntyisivät. Voimme kerätä tarinoita maahan muuttaneiden kokemuksista Suomessa ja toivoa, että ne avaisivat silmiä sille, kuinka rakenteellinen rasismi esimerkiksi vaikeuttaa etenemistä koulutus- tai työuralla.

Joku kuitenkin vähän hiertää tässä vastustamisen ideassa. Mihin se johtaa? Muuttaako se mitään? Me emme halua vain vastustaa asioita! Paljon mieluummin olisimme jonkun puolesta! Pitäisi löytää se juurisyy, joka aiheuttaa rasistista tai mitä tahansa syrjivää käytöstä, ja tarjota siihen lääkettä. Tarvitaan voimakkaita vastavoimia sille, mikä ajaa meidät etäälle ja vieraannuttaa meidät toisistamme niin, että alamme kohdella toisiamme epäkunnioittavasti.

Haluamme puhua ihmisyyden puolesta. Ykseyden puolesta. Tarjota tilan, jossa ihmiset voivat kohdata kysymystensä, ajatustensa ja jopa ennakkoluulojensa kanssa keskustelevassa ilmapiirissä. Tarjota mahdollisuuksia arkisille kohtaamisille, joissa huomaamme, että meissä onkin valtavasti samaa, me olemme yhtä. Kun alamme kokea näin, emme enää halua kohdella toisiamme epäkunnioittavasti.

Rasisminvastaisella viikolla puhutaan onneksi paljon siitä, kuinka erilaisuus on kauneutta ja rikkautta. Juuri kokoontuessamme yhteen tulevat näkyväksi se kauneus ja ne mahdollisuudet, jotka keskinäiseen erilaisuuteemme liittyvät. Eräs työntekijämme, joka usein puhuu kekseliäillä puutarha- ja keittiövertauskuvilla, rakastaa metaforaa, jossa ihmiskuntaa verrataan upeaan puutarhaan: Sen jokainen kukka on erilainen. Yksi tuoksuu hyvälle, mutta on vähän vaatimattoman näköinen. Toinen kukka puolestaan on häikäisevän kaunis, mutta tuoksu onkin mitäänsanomaton. Eikö puutarha, jossa on pelkkiä ruusuja olekin hieman tylsä? Ja millainen puutarha voi hyvin? Sellainen, jossa erilaiset kasvit hyödyntävät maaperää eri tavoin ja tuottavat puutarhaan erilaista hyötyä ja satoa. Auringossa viihtyvä kukka kasvaa korkeaksi ja suo näin varjon hämärässä viihtyvälle. Luonnossa voi nähdä mitä ällistyttävimpiä symbioosisuhteita! Kaikki kasvit ovat keskenään erilaisia, mutta yhtä tärkeitä puutarhan ekosysteemissä.

Mitä sinä haluaisit antaa puutarhallemme? Miten voimme auttaa sinua kukoistamaan?

Kaisa Rautiainen