Päivän sana on osallisuus. On osallisuusfoorumia, työryhmää, hanketta, palaveria ja käytäväkeskusteluja. Mitä osallisuus oikeastaan on? Minimimääritelmä osallisuudelle lienee se, että pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä ja on oman elämänsä toimija. Pitemmälle menevä osallisuus on erinäisten määritelmien mukaan suhteissa olemista, kuulumista, yhteisyyttä, yhteensopivuutta ja mukaan ottamista. Se on osallistumista, vaikuttamista ja demokratiaa.

THL:n työpaperi Mitä osallisuus on? esittää, että osallisuus on lavea käsite. Sosiaali- ja terveysministeriössä se on aktiivista kansalaisuutta, aktivointia ja yhdenvertaisuutta, oikeusministeriössä ihmisoikeuksia ja demokratiaa, opetus- ja kulttuuriministeriössä painotetaan merkityksellisyyttä ja mahdollisuuksia.

Voidaanko ajatella, että osallisuus on yksinkertaisesti sanottuna ihmisten välistä toimintaa, jossa jokainen osapuoli saa jotakin hyvää itselleen.

Maahan muuttaneiden mielestä suomalaisten pariin on vaikea päästä. Johtuuko tämä perinteisestä yksilöllisen ja yhteisöllisen kulttuurin erosta, joka kulttuurien välisen kohtaamisen teorioissa nousee yhdeksi vuorovaikutuksen haasteista. Ehkä osittain niinkin. Suurempi kysymys on, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa, sillä kyllä Suomessa yhteisöllisiä ollaan – tässä järjestöjen ja yhdistysten luvatussa maassa! Suomalaisilla on noin 15 miljoonaa henkilöjäsenyyttä järjestöissä, joten karkeasti laskettuna yksi suomalainen kuuluu keskimäärin kolmeen järjestöön. Siellä me ollaan! Järjestöissä, yhdistyksissä ja liitoissa.

Moni tulija kokee itsensä ulkopuoliseksi yhteiskunnassa, jos ei tiedä, missä ja miten osallistua ja vaikuttaa. Moni muuttaja on tottunut kokoontumaan perheen, suvun, ystävien, naapurien ja kyläyhteisön kesken, jos se ei ole täällä mahdollista niin tulija jää ilman yhteisöä, johon kuulua ja osallistua. Maahan muuttanut ei välttämättä tiedä, missä esimerkiksi politiikata päivän polttavia asioita.

Yhteisö on voimavara ja merkittävin kotouttaja, jonka tulija voi saada. Yhteisön jäsenyys ja osallisuus auttavat tulijaa kotoutumaan niin yksilöllisellä, yhteisöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.

Suomalainen kansalaistoiminta saattaa olla vieras asia tulijalle, joten yhdistysten tulee olla aktiivisia toimijoita saadakseen uudet tulijat joukkoonsa. Toisaalta, vaikka kynnys olisi kuinka matala, uuteen paikkaan voi olla vaikea tulla yksin. Miten voisimme rohkaista tulijoita mukaan toimintaan? Onneksi on olemassa kotokavereita, kulttuuriluotseja ja erilaista ystävätoimintaa. Ainakin nämä keinot voidaan ottaa aktiiviseen käyttöön.

Ehkä luonnollisin tapa on kuitenkin se, että kutsumme omiin, niihin 3-5 yhdistyksen toimintaan, jossa olemme mukana, mukaan myös tutun tulijan. Se voi olla taloyhtiön siivoustalkoot, Marttakerhon kokkikurssi, salibandyporukka tai vaikka kynttiläkutsut. Tärkeintä on, että nähdään lähelle, nähdään ihmiset, joiden kanssa jo olemme ja kutsumme heidät mukaan. Ei meidän tarvitse kouluttautua ystäviksi tai kavereiksi vaan voimme huomioida jo olemassa olevat läheisemme ja pyytää heidät mukaan niihin toimintoihin, joissa käymme itsekin luonnollisesti. Osallistamista parhaimmillaan.

Tänään. Mieti yhteisöt, joihin kuulut. Mieti, kenet uuden tulijan voisit ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Ja kas, olet osallistanut!

Jenni Koivumäki, projektityöntekijä, Osana-hanke